Pukki muisti minua runsailla ihanilla lahjoilla. Helminä mainittakoon kirja Viipaloitu villapaita ja muita tuunauksia sekä tämä perintöastiasto, joka ei varsinaisesti ollut kyllä lahja. Sellaiselle se kuitenkin tuntuu.

Teeastiasto on anoppilan ullakon kätköistä löytynyt, ilmeisesti anopin äidin peruja. Anoppi aikoi tämän lahjoittaa lapsien leikkeihin. Törkeänä äitinä vedin välistä ja ilmoitin, ettei tällaisia hienouksia leikkimökkiin anneta hajotettavaksi. Sen sijaan minä vien ne autotalliin itseni hajoitettaviksi. Urheasti porasin, sain aikaan reiän, mutten isompaa hajoamaa.


Kello on jo seinällä, ulommat pallukat ovat passelisti suunnilleen numeroiden kohdalla, täydellistä. Vielä täydellisempää on se, että pullavadin oranssi väri on juuri se oranssin sävy, jolla aiemmin maalasimme eteisen ja olkkarin seiniin yksityiskohtia. Jatkossa voin väittää, että seinien oranssi sävy on valittu kellon mukaan.

Homman tulee kruunaamaan myöhemmin hylly, joka odottaa nyt petsausta, joka sijoittuu kellon alle ja hyllylle tulee sijoittumaan loput astiastosta. Ellen keksi jonkun paremman sisustuskäytön niille sitä ennen.

P.S: Anteeksi pyydän anopiltani, että nimitän häntä anopiksi, vaikkei hän siitä pidä, ja julkisesti ilmoitan, ettei anopilla kielenkäytössäni ole tekemistä perinteisten anoppivitsien anoppihahmojen kanssa. Olen vain sen verran laiska ihminen, etten jaksa kirjoittaa mieheni äitiä, kun voin kirjottaa anoppini.